Onpa ollut pitkä tauko päivityksessä. Viimeiset kuukaudet mulla on ollut tosi raskasta, enkä oo kovin monena päivänä jaksanut muuta kuin töiden jälkeen kaatua sänkyyn ja itkeä. Tai lähteä metsään omien ajatusten kanssa. Tykkäilen tosi paljon syksystä ja syksyn tuoksusta metsässä.
Tänään koitti se hetki, jolloin kohtasin innostukseni ja pelkoni ja aloitin hormonihoidot lapsettomuuteen. Mulla löi välittömästi päälle kovat haittavaikutukset. Vielä pitäisi neljä päivää syödä ja sitten mennä lääkäriin tarkastamaan hoitovaste.
En ole ennen näitä lääkkeitä syönyt ja pelottaa ihan tajuttomasti. Pelottaa, että jos ei tapahdukaan mitään ja toisaalta pelottaa, että jos mä tulenkin nyt raskaaksi. Eihän tässä ole kuin pari vuotta tätä taistelua käyty ja moneen kertaan mietitty, onko meistä tähän.
Edelleen koen myös suunnatonta kateutta ja katkeruutta jokaista äitiä kohtaan. Jokaista raskaanaolevaa kohtaan. Olen yrittänyt tätä kehittää ja käydä itseni kanssa läpi.
