Hei sinä muiden vatsanseudun kyttääjä!

Ystäväni jakoi Facebookissa Me Naiset -lehden Tätä mieltä -kolumnin otsikolla Hei sinä muiden painon kyttääjä, mietipä motiivejasi

Itse olen kirjoittajan tavoin perheestä, jossa painoa on tarkkailtu ja laskettu painonvartijoiden pisteitä. Muutettuani asumaan ensimmäistä kertaa omaan kotiin, alkoi välittömästi ”huomaamaton” vatsanseudun tarkkailu ja jokaisesta väsymyksestä ja huonovointisuudesta tehtiin raskausoire. ”Et kai oo raskaana?”

Siihen aikaan ei ollut perheen perustaminen ensimmäisenä mielessä, joten utelut oli helppo kuitata naureskelulla siitä, ettei minulla edes ollut miestä.

Nyt, kun naimisissa on oltu jo jonkin aikaa, olen huomannut sellaista varovaista kyselyä. Ei siinä mitään, se lienee ihan tavallista. Ja kai sitä pitäisi jaksaa kuunnella.

Muutamat ystävät tietävät siitä, että meille lasten saanti ei ole mitenkään yksinkertaista. Siitä huolimatta kohtaan lähes viikoittain vatsanseudun tuijottelua. Pahimpia ovat ne, jotka tietävät taipaleestamme, mutta silti heillä on pokkaa tulla silittelemään vatsaani ja kyselemään lasketun ajan perään. Törkeimmille kyselijöille minulla on tapana pamauttaa yhtä törkeästi takaisin. Yleensä heitän jotain siitä, että on turhaa silitellä tyhjää läskimahaa, koska en voi koskaan saada lapsia. Sen jälkeinen hiljaisuus on hunajaa korville ja pieni nostatus omalle itsetunnolle.

Olen monesti miettinyt näiden vatsanseudun tarkkailijoiden motiivia samoin kuin painontarkkailijoiden motiivia. Ice breakerina painon kommentointi tai raskausutelu saa usein kysymyksen kohteen sulkeutumaan entistä enemmän itseensä.

Hei utelias, kaikki asiat ei vain kuulu sinulle. Miksi haluat tietää? Mitä siitä kostut? Mikä on motiivisi? Eiköhän se raskaus tule ennemmin tai myöhemmin esille kuitenkin. Raskaus ei ole ikuisesti kestävä tila ja sillä on loppuhuipentumansa, jonka tuloksen saat kyllä nähdä.

Jokainen kysymys tahattomasti lapsettomalle on järisyttävä kolaus itsetunnolle. Jokainen kysymys ja vatsan silittely saa tajuamaan entistä enemmän sen, mitä en voi ikinä saada, mikä minussa on vialla. Jokainen utelu saa tajuamaan sen, että olen epänormaali, hedelmätön epänainen. Jokainen kerta surettaa. Jokainen kerta sattuu ihan helvetisti!

 

 

 

image

Viime jouluna testasin negan. En ole vieläkään unohtanut sitä, koska joulukirkossa oli sellainen olo, että meille tulee pieni.

Nyt jälleen joulua odotellessa ja joulun profetioista lukiessa tuli mieleen tämä. Beetlehemin tähti, joka oli merkkinä siitä, että Jumalan poika, maailman Vapahtaja, on syntynyt. Hmm. Mulle se toi mieleen kateuden Neitsyt Marialle. Sen kateuden, mitä tunsin jo vuosi sitten. Nyt siihen liittyy vielä se, etten ehkä koskaan voi saada omaa lasta (vielä vähemmän Jumalan poikaa.. 😉 )

Elämäni helminauha

imageHeinäkuussa kävin ultrattavana. Olin ystävän kanssa sitä ennen jutellut asiasta ja hän oli minulle maininnut oireideni sopivan monirakkulaisiin munasarjoihin. Lääkärin ultratessa oli pitkä hiljaisuus. Jossain vaiheessa hiljaisuus alkoi käydä huolestuttavaksi lääkärin koventaessa otteitaan.

M: Onhan siellä kaikki niinku pitääkin? Just eilen juttelin ystävän kanssa tästä käynnistä ja hän alkoi pelottelemaan mua PCOS:lla.

L: No itseasiassa nyt kun sanoit, niin nää sun munasarjat on kyllä tosi täynnä rakkuloita. Ei näillä kyllä lapsia tehdä, on niin helminauhamaiset, että noiden muiden oireiden myötä sulla on kyllä PCOS.

Piha ilman sua

image

Ensimmäinen julkaisu. Ihan hullua. Päätin ensimmäisenä lisätä blogin nimikkokuvan, vaikka se onkin viimeisin tuotos. Inspiraationa tähän kuvaan toimi Johanna Kurkelan kappale Piha ilman sua.